TOISINAJATTELU ON VAKAVA YRITYS, RISKY BUSINESS

Toisinajattelijat sai nimensä jo vuonna 2018, jolloin järjestin muutamia avoimia lukupiiri ja luentotapahtumia esittävien taiteiden ammattilaisille Helsingin seudulla. Tavoitteenani oli tuoda yhteen esittävien taiteiden kentällä työskenteleviä taiteilijoita yhteisiltä tuntuvien, ajankohtaisten aiheiden ja keskusteluiden pariin, sekä vahvistaa ja synnyttää filosofian ja esittävien taiteiden elävää keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä.

Yhtenä kevään aiheistamme oli tuolloin Donna Harawayn ajatteluun ja filosofiaan tutustuminen posthumanismin ja feminismin teemojen kautta. Asiantuntija-alustajan rooliin saimme valloittavan akateemikon, kirjallisuuden tutkija Lea Rojolan Turun yliopistolta. Rojola puhui paljon toisinajattelun haasteellisuudesta ja välttämättömyydestä ja tuli sivulauseessa ehdottaneeksi toiminnallemme Toisinajattelijat -nimeä.

Toisinajattelu, jota tässä projektissa työstämme, ei nimen sisältämästä binäärisestä kaiusta huolimatta ole yksinkertaistavaa vastakkainasettumista tai välttämättä edes kriittistä ajattelua. Ehkä parempi termi voisi olla esimerkiksi toisaalleajattelu tai toissuuntautunut ajattelu, mutta koska keskustelumme juurtuu vielä väistämättä kulttuuriin, jossa hyvä ja paha, voittajat ja häviäjät vielä mesoavat omilla puolillaan, tuntui järkevältä pitäytyä alkuperäisessä nimessä, joka puutteistaan huolimatta on ajassamme tunnistettava, huomiota herättävä ja ehdottaa uuteen suuntaan liikahtelua. Toisinajattelu ei kuitenkaan ole mitä tahansa, unista harhailua tai merkityksettömyyttä. Oheisessa (blogipostauksen alla), melko heikkolaatuisessa, mutta sisällöltään timanttisessa luentotallenteessa vuodelta 2018 Lea Rojola tulkitsee Donna Harawaytä ja kuvaa toisinajattelua mm. jotakuinkin seuraavasti: Toisinajattelu juurtuu meidän aikaamme, jossa olemme kasvotusten pysäyttävien tosiasioiden kanssa. Ihmisen aika on loppu. Toisinajattelu on vakavaa leikkiä, lempeää ironiaa, jolla on suunta ja päämäärä. Se on vakava yritys (harawaylaisittain risky business), muuttaa maailmaa.

Toisinajattelumme kiinnittyy ennenkaikkea posthumanistisen taiteentekemisen jatkumoon, jossa ihmisen paikka myös esityksen kontekstissa hakee uudenlaisia muotoja.

Harjoittamamme kehollisten kulttuuristen perinteiden ja länsimaisen ihmiskeskeisyyden purkaminen ei ole kriittistä tai väkivaltaista. Toisin kuin esimerkiksi Jari Ehrnrooth vastikään ilmestyneessä kolumnissaan esittää, syväekologiset ja posthumanistiset ajatteluperinteet eivät välttämättä ole ihmisvihamielisiä tai tieteellisteknistä kehitystä vastustavia. Toisinajattelun tavoitteena on kuvitella ihminen, minuus ja hyvä elämä uudelleen: Ehrnroothin tavoin, minäkin uskon, että ihminen on mainettaan parempi. Yksilökeskeisten, yksisuuntaisilla aikajanoilla tasapainottelevien sankarillisten henkilökuvien ja selviytymistarinoiden sijaan haluan oppia punomaan ekologisempia tarinoita, joissa minän selviytymisen sijaan keskiössä on rakkaudellinen elämä.

-Taru Meri Koski